perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kasvihuone



Pihan perälle ilmaantui kasvimaa kekkilän kasvimaalaatikoiden innoittamana. Talon emännällä oli ollut haave jo pitkään ja se haave oli kekkilän vihervaja. Isännän kuullessa vajan hinnan, ei hitossa! 

Oli sitten pyöritellyt mielessään kasvihuonetta ja kun kesällä 2012 herui leikkaukseen jälkeen lupa heittää kepit jorpakkoon ja rueta olemaan ihan normaalisti alkoi jälleen touhuilut. Naapurilta saatiin ottaa laajennuksen ylijäämäharkkoja pullapalkalla ja siitähän isäntä taikoi kasvihuoneelle sokkelin. Facebook-kirpputorille ilmaantui läheiseltä kadulta ikkunoita myyntiin ja onni potkaisi ja saimme kaikki meille. Katto saatiin näppärästi veljen pihatto-rojektin ylijäämä kasvihuone laseista. Perällä olevan pienen vajan ovi löytyi appiukon kätköistä. Ja niin kasvihuone valmistui. Sisus jäi odottelemaan tätä kevättä.







Keväällä napparimme lisää harkkoja ja taioimme istutusalueet. Kaatopaikalta tiiltä lattiaan. Kaatopaikalla kantaessamme käytettyjä tiiliä takakonttiin päivittelimme, että olemmekohan ihan terveitä. Emme vissiin. Ja tältä viellä näyttää nykytilassa:





Hintaa kasvihuoneelle tuli noin alle 300e. Aika hyvin emännän mielestä, 
kun kekkilän versio taitaa olla alk. 1800e?

Keskikerroksen vessan remontti kesällä 2011


Kun keskikerroksen vessa-remontin aloitus kaikui ystäviemme korviin keväällä 2011 ilmestyi meidän postilaatikkoon laatta-vaihtoehto lattiaan. Kuulemma saa käyttää seiniinkin. Kyseisellä ystävällä kun nurkissa pyörimässä jos jonkinmoista laattaa ja niistä kovasti haluaisi eroon ettei vaan tarviaisi kyseisiä laattoja käytellä omissa remonteissa. :D
Valitettavasti hylkäsimme ehdotuksen ja remppa alkoi tutulla purkamisella ja viemäreiden uusimisella. Ylä- ja keskikerroksen vessat ovat päällekkäin. Remontoidessamme yläkerran vessan yhdistimme vanhan ja uuden viemärin tarkoituksena sitten jatkaa uudistamista, 
kun on keskikerroksen vessan vuoro ja näppärästihän tuo uudistus jatkui, kellarissa tehtiin myös vanhan ja uuden yhdistys josta on sitten tarkoitus uusia lisää jahka 
kellarin-remontti on edessä.





Viemäröinti sujui siis näppärästi. Vessan viemärin paikat säilyivät aikalailla ennallaan, koska muutoksia ei ollut mahdollista tehdä vessan ollessa aivan pirun pieni.
Sitten vain levytyksiä ja tasoituksia, että päästään tapetoimaan.
 



Valittu tapetti oli melkoisen mielenkiintoinen. 
Kuvio nimittäin karisi saumakohdista aivan täysin. 
Tapetti-epäonnemme siis näemmä jatkuu tässäkin rojektissa. Kun vihdoin sain valituksi uuden tapetin, selviteltiin sitten tätä mallin saatavuutta jopa ruotsista asti. No eipä sitä enää yllättäen saa mistään. Kovasti jälleen kiittelin tapetti asiakaspalvelijaa, koska joka kerta on se tunne, että hän kyllä aina tekee voittavansa asian eteen. 
Kotona kirosin ääneen, että hittoako valmistajat pitävät tapettien malleja enää sivuillaan, 
jos niitä enää ei edes valmisteta!
Vihdoin löysin eräästä nettikaupasta vihreäsävyisen tapetin, jota tilattiin riskillä. Toivonmukaan sävy on samantapainen luonnossa, mitä se oli ruudulla. Ja sehän kesti sen tapetin tulo. Tässä välissä ehdimme laatoittaa lattian ja saumata. 
Sitten remontin esteeksi tuli tämä:


Isännän polvi oli reistaillut syksystä asti, syksyinen lekurissa käynti poiki lähetteen spesialistille, joka tutkimuksien jälkeen totesi, että polvi on leikattava. Leikkaus oli tiedossa kesällä ja kutsi siihen poiki kesken pahimman tapetti-potutuksen.

Appiukko pelasti jälleen ja tuli tekemään vessan valmiiksi, jotta saatiin soitto sähkömiehelle, että tulehan kytkemään sähköt. No mitäs sitten tapahtui....


No tottakaihan sähkärimme oli juuri jäänyt sopivasti lomalle. Niinpä käytiin jälleen kerran hyvä tovi pimeässä vessassa. Lopulta vessa valmistui ja on ollut varsin toimiva:





Vessa ennen-jälkeen


Kuten pääsi käymään niin vuodatushan kaatui eräs kaunis kesäilta ja kaikki kuvat hävisivät sen silijantien. Tekstit vuodatus pystyi palauttamaan, mutta kuvat hävisivät jonnekin bittiavaruuteen. Seurasi armoton potutus; monen vuoden remonttien kuvat hävisivät. Ensitöikseni siirsin tekstit bloggerin puolelle ja aina kun huvitti ja kehtuutti kaivoin ulkoisen kovon ja sieltä kaivelemaan vanhoja kuvia ja päivitys kerrallaan lisäsin kuvia teksteihin. Nyt homman ollessa valmis vihdoin ja viimein huomasin, että yläkerran vessasta on unohtunut ennen-jälkeen kuvat. Lisäksi olemme tämän puolentoista vuoden blogi tauon aikana saaneet muutaman pienen asian valmiiksi, josta aijon koittaa jaksaa päivitellä. Tällä hetkellä isäntä pakertaa kellarin kimpussa.

Muuuutta itse asiaan takaisin; tässä olisi yläkerran vessan ennen-jälkeen kuvat, joka siis valmistui muistaakseni marraskuussa 2011. Olekeepa hyvät:






keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Hyvin viihtyy!







Nyt ollaan nukuttu yläkerrassa jo usseempi yö ja on ollut aika luksusta. Emäntä kovasti vannotti ettei muuteta ylös ennenkuin jokainen kehys ja koukku on paikoillaan. Ja kuinkas siinä kävikään? No kaksi taulua pötköttää sängyn alla laittamistaan ja eilen saapuivat sälekaihtimet, jotka asennettiin paikoilleen.

Ei sitä sitten millään malttanut pysyä sieltä poissa.
Ja taas voi vain todeta, että kyllä kannatti!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Sähköjä vaille jäälleen


Tiukkaa teki vaan niin tuo isäntä jaksoi päkertää aulan ja rapun valmiiksi. Näin ollen emäntä sai joululahjansa, rempparojuttoman yläkerran ja kellarin. Emäntä on varsin kiitollinen. Sähkömiestä taas ootellaan tekemään kytkentöjä ja pientä sisustuksellista viimeistelyä yläkerran kaikista huoneista puuttuu, mutta ne hoidetaan sitten tammikuussa ja toivon mukaan päästään sitten pian jo asustamaankin yläkertaan. Pienet sille!

Taas kerran kuvat puhukoon puolestaan:





Muutosta on siis havaittavissa. Jälleen kerran pyrimme säilyttämään vanhaa: kaivettiin lautalattia esiin, hyödynsimme vanhat kaiteet ja toimme 50-luvun taloille tyypillisen materiaalin, sisarpaneelin, rappuumme.

Kaiteiden säilytys oli oikea veto, käyvät aulaan kuin nenä päähän. Maalasimme vain metalliosat hieman kiiltävämmäksi. (tai mitäpä sitä valehtelemaan, isäntähän ne maalasi :) )





Rapussa oli hölmö tasanne, jossa oli sorvattu kaide. Päätimme rakentaa tasanteelle piilokaapin/tason ja näin ollen blokata koko tasanteen. Oiva veto oli, eipähän lapset pääse enää siinä kiikkuroimaan.
Onnea on käsistään taitava mies ja appiukko. Appiukko teki levyn tason päälle, jonka petsasimme mustaksi. Lisäksi hän teki portin rapun yläpäähän, joka varmentaa huomattavasti allekirjoittaneen ja isännän yöunia yläkerrassa. Nuorimmainen muksuista kun tahtoo olla melkoinen unihiippari. Portti on kätevä käyttää, vankka, pysyy hyvin paikoillaan ja mikä mainiointa - menee mukavasti kasaan kun ei ole käytössä.




Karhulassa jatkuu kinkunvalvojaiset (jo 56astetta) ja toivotamme kaikille blogin kävijöille
 

oikein rauhallista ja 

remonttivapaata joulua!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

sisarpaneelia



Miten parin metrin pätkä sisarpaneelia voikaan saada ihmisen niin iloiseksi?




lauantai 5. marraskuuta 2011

Lumikide







Yläkerran raput ja aula on edistynyt aivan hurjaa tahtia. Humps vaan Perttu levitteli kyprokit aula-osioon ja humps vaan seinät tasoitti pariin kertaan. Pian oli jo tasanteellekin ilmaantunut toivotun tason kehikko, joka blokkaa nätisti lasten houkutukset pitää tasannetta leikkipaikkana. Kohta jo oli maalannut katotkin ja seinille vähän pohjamaalia. Tänään kun tulin töistä oli rappusosio jo tapetoitu. Ei kestä kuvaaja tahdissa mukana.





Tapetti on kaunis, vähän sormipaneelia sekaan niin hyvä tulee.