Tiukkaa teki vaan niin tuo isäntä jaksoi päkertää aulan ja rapun valmiiksi. Näin ollen emäntä sai joululahjansa, rempparojuttoman yläkerran ja kellarin. Emäntä on varsin kiitollinen. Sähkömiestä taas ootellaan tekemään kytkentöjä ja pientä sisustuksellista viimeistelyä yläkerran kaikista huoneista puuttuu, mutta ne hoidetaan sitten tammikuussa ja toivon mukaan päästään sitten pian jo asustamaankin yläkertaan. Pienet sille!
Taas kerran kuvat puhukoon puolestaan:
Muutosta on siis havaittavissa. Jälleen kerran pyrimme säilyttämään vanhaa: kaivettiin lautalattia esiin, hyödynsimme vanhat kaiteet ja toimme 50-luvun taloille tyypillisen materiaalin, sisarpaneelin, rappuumme.
Kaiteiden säilytys oli oikea veto, käyvät aulaan kuin nenä päähän. Maalasimme vain metalliosat hieman kiiltävämmäksi. (tai mitäpä sitä valehtelemaan, isäntähän ne maalasi :) )
Rapussa oli hölmö tasanne, jossa oli sorvattu kaide. Päätimme rakentaa tasanteelle piilokaapin/tason ja näin ollen blokata koko tasanteen. Oiva veto oli, eipähän lapset pääse enää siinä kiikkuroimaan.
Onnea on käsistään taitava mies ja appiukko. Appiukko teki levyn tason päälle, jonka petsasimme mustaksi. Lisäksi hän teki portin rapun yläpäähän, joka varmentaa huomattavasti allekirjoittaneen ja isännän yöunia yläkerrassa. Nuorimmainen muksuista kun tahtoo olla melkoinen unihiippari. Portti on kätevä käyttää, vankka, pysyy hyvin paikoillaan ja mikä mainiointa - menee mukavasti kasaan kun ei ole käytössä.
Karhulassa jatkuu kinkunvalvojaiset (jo 56astetta) ja toivotamme kaikille blogin kävijöille
oikein rauhallista ja
remonttivapaata joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti